Skandinaavistyylinen olkainmekko

Varsinaisen viikinkimekon ulkonäöstä, kaavoista puhumattakaan, on monenlaista mielipidettä ja käsitystä -kovin varmaa ei tutkijoillakaan ole sanoa koska arkeologiset aineistot ovat kovin vähäiset ja kuvalliset lähteet koko lailla epäselviä ja tulkinnanvaraisia. Tässäpä siis yksi versio viikinkimekosta, yritän on kovin perustella ratkaisuja parhaani mukaan :)

Alusmekko

Koko komeuden alla taas pellavamekko, tämä nimenomainen on "euran kaavan" mukaan leikattu vaikkei se oikein sovikaan tämän päälimekon alle vaan pilkottaa hartioilta hiukan tarpeettoman paljon. Toimittaa siis enemmänkin käytännöllistä funktiotaan tässä, kerää hien, suojaa päälivaatetta  ja tuntuu mukavammalta ihoa vasten kuin pelkkä villa. 

Keltainen mekko

Mekko on kasattu myöhäisen viikinkiajan tanskalaisen löydön, Kragelundin tunikan kaavan mukaan -pienin käytännön sanelemin poikkeuksin tosin, ilman halkaistuja ratsastuskiiloja edessä ja takana, yksinkertaisemmilla hihoilla (Skjoldehamnin tyyliin) ja toki pidemmällä helmalla jotta paidasta saatiin mekko. Materiaalina siinä on villa. Ompelu on tehty ensin alkujaan pitsinnypläykseen tarkoitetulla pellavalangalla, sen jälkeen päälipuolelle näkyvät saumojen huolittelut vähän tarpeettoman paksulla villalangalla (n. puikkokoko 2,5, merkkiä en muista) -mutta hyvähän siitä tuli siitä huolimatta.

Olkainmekko

Soljin kiinnitettävä päälimekko on nimenomaan se viikinkiajan naisten  tunnusomaisin vaatekappale. Huolimatta siitä, että soljet ovat hautalöydöissä melko tavallisia, itse mekon kaavoista ei ole juurikaan tietoa. Olen tämän mekon kaavan perustanut Hedebystä tehdylle kankaankappaleen löydölle, jonka on arveltu aikoinaan olleen osa olkainmekkoa1. Lopullinen mekon leikkuukaava perustuu The Viking Apron-Dress: A New Reconstruction -sivun kaavalle jossa on sovellettu Hedebyn palasen mallia osana mekkoa. Olkaimet on leikattu samasta kankaasta kuin muukin vaatekappale, ja ommeltu ohuiksi putkiloiksi ja siitä taitettu kaksinkerroin lenkeiksi. Etupuolella ei lenkkejä ole, vaan soljen neula menee etukappaleen yläosan kankaan läpi. Tämä kiinnitystapa on kuitenkin melkoisen kangasta rasittava joten ehkäpä lähitulevaisuudessa etupuolellekin tehdään pienenpienet lenkit....

Asusteet ja korut

Soljet perustuvat norjalaiseen löytöön, Hiien kissalta hommatut ovat. Niiden välissä killuu kaksi riviä lasihelmiä, muutama keraaminen (mustasavupoltettu)  ja pari pronssistakin helmeä, seuranaan kolme rahajäljitelmän tapaista.

Vyö on itse asiassa sama kuin sinisessä 1000-luvun mekossa. Nahkaiset vyöt tuntuvat olevan löydöissä naisilla paljon harvinaisempia kuin tekstiilivyöt (lautanauha?), mutta eivät täysin tuntemattomia. Vyönsolkia ja -päitä on kuitenkin satunnaisesti löytynyt naistenkin haudoista lähestulkoon joka puolelta viikinkien asuttamaa maailmaa -ainakin Islannista2, Gotlannista3 ja mahdollisesti Britanniastakin.

Pussukka aloitti elinkaarensa lapasen alkuna, kunnes olosuhteiden pakko vei keskeneräisen kintaan pesulle ja joka sitä kautta huovuttui niin paljon, ettei sen tekoa voinut enää jatkaa. Näin siis lapasesta tuli pussukka... Tekstiilimateriaalia, toisin sanoen kangasta, olevia pussukkalöytöjä, ei skandinaviasta -eikä sen puolen suomestakaan- oikeastaan ole (jos jollain on päinvastaista tietoa, ilmoitelkaa!). Tästä tosin varmasti saamme kiittää sitä, ettei tekstiili maassa säily, vaikea kuvitella että nahka olisi ollut ainoa vaihtoehto etenkin kun tekstiilipussukoita myöhemmin keskiajalla on kovin yleisesti... 

Puukko puolestaan on viikinkiajan naisen perustarvike, pikkuinen veitsi toimii käytännöllisenä sekä vihannesten pilkkomiseen että ompelulangan katkomiseen. Yleensä veitset on kannettu soljesta roikkuen, omani vaan on hiukan liian massiivinen siihen joten vyölle päätyi.


1. Thor Ewing: Viking clothing
2. Islannin kansallismuseo
3. Thunmark-Nylen: Die Wikingerzeit Gotlands. I. Abbildungen der Grabfunde