1200-1300-luvun vaihteen

"Codex Manesse" -asukokonaisuus


Päälimekko

Malli
Päälimekon malli perustuu löyhästi Ronbjergin mekkoon muttei ole malliltaan aivan yksi yhteen, vapauksia on otettu kaula-aukon suhteen ja kiilojen leikkaamisessa ja korkeudessa. Neliskulmainen kaula-aukon malli syntyi aikoinaan vaikeuksista sovittaa koristekaitaletta nätisti kaula-aukkoon, ja löytyi sen tueksi hiukan todisteitakin -joskin tässä tapauksessa lähdeaineistoa eli Codex Manessea luettiin kuin piru raamattua, ja kyseisiä kuvia ei ehkä kuitenkaan kannata käyttää todisteena nelikulmaisista kaula-aukoista 1300-luvun alussa...

Kuten Codex Manessessakin, leikkasin tähän mekkoon kädentiet hiukan avarammiksi -jonkinlaista ennakointia helvetinikkunamekon suutaan, mahdollisesti?

Materiaalit
Mekko on viininpunaista toimikassidoksista villaa ja vuoritettu kokonaan sipulinkeltaisella villalla. Pääntien koristekaitale on silkkiä.

Tekniikat
Mekko on ommeltu silkkilangalla, pääliosuuden ompeleminen tapahtui punaisella silkillä, vuorin keltaisella. Vuoritus ommeltiin erikseen mekoksi ja sitten saumojen myötäisesti päälikankaaseen kiinni. Tällä tekniikalla saa olla äärettömän tarkkana kappaleiden koon kanssa!

Tämä mekko oli oikeastaan valmis useita vuosia ennen sen vuorittamista, ja tätä voikin hyvällä syyllä kutsua pitkään kaavan projektiksi, ensimmäisen käyttökerran ja lopullisen valmistumisen välillä oli ainakin viisi vuotta -ja viilattavaa löytyisi edelleen. Jälkiviisaana voisi sanoa että leveämpi malli ja alaspäin levenevät etu- ja takakappaleet voisivat antaa enemmän maalausten kaltaisen ulkonäön, mutta toisaalta vastaavalla tavalla toteutettuja esimerkkejä olemassaolevista mekoista ei ilmeisesti tunneta.




Codex Manesse,
22v "Graf Kraft von Toggenburg"
-tietystä kulmasta katsoen tämän voisi tulkita esimerkiksi nelikulmaisesta kaula-aukosta...


Codex Manesse, 64r "Herr Dietmar von Ast"

Summittainen päälimekon kaava. Ei mittakaavassa!
Mekko

Päälimekon alla oleva pitähihainen mekko ei perustu suoraan mihinkään yhteen olemassaolevaan vaateeseen, pikemminkin oikeastaan Nockertin luokituksen 2-tyypin mallikuvaan . Mekon kangas on palttinasidoksista musta-vihreää ohuenpuoleista villaa (kude vihreä, loimi musta).

1200-luvulta 1300-luvun alkupuolelle hihamuoti suosi pussittavaa hihan yläosaa ja paremmin istuvaa ranteen ja kyynärvarren seutua. Tavalliseen S-mallin hihaan tämä saatiin sovellettua sillä, että kyynärpäähän saakka en kaventanut hihaa juuri lainkaan, kun taas kyynärpään kohdalla oli tehtävä tosi voimakas yhtäkkinen kavennus. Vuosisadan vaihteen muotia oli myös vartalon osassa melkoisen vähäinen istuvuus, joka ratkaistiin korkeilla, kainaloon/pallean kohdalle ulottuvilla kiiloilla.

Nockertin mallikuvaan lisäsin ainoastaan hihanapituksen, 5 kokokankaista nappia per hiha.  Napit tehtiin tekniikalla, jota ilmeisesti käytettiin kuvan perusteella ainakin Lontoosta tehdyissä löydöissä (mutta joka ei siis ole se, joka Textiles and Cothing-kirjassa vaihe vaiheelta kuvataan, vaan seuraavanlainen, hyvin lähellä sitä: Medieval Silkewerkin napinteko-ohje.)  Vastapuolelle napinläpiä suojaamaan lisättiin kapea pellavakankaan kaistale.

Tekniikat mekon ompelemisessa olivat oikeastaan yksinomaan (käänteitä lukuunottamatta) saumojen ompeleminen yhteen etupistolla (pitoa vaativissa kohdissa takapistolla), saumavarojen taittaminen toiselle sivulle ja ompeleminen alas luotospistolla. Käänteissä kangas taitettiin kolminkerroin ja ommeltiin alas luotospistolla.

Mekon alla on vielä, näkymättömissä, pitkähihainen pellavamekko. Hieman sovellettuna Bockstenin paidasta, oikeammin Nockertin 1-tyypin http://www.personal.utulsa.edu/~marc-carlson/cloth/type1.html mallisena (joskin mekkoversiona  eli pidempänä) niitä on tullut tehtyä suorastaan sarjatuotantona. Aluspaidat ovat aina tarpeen, joskaan eivät ole ihan niitä mielenkiintoisimpia ommeltavia...

Codex Manesse, 59V "Herr Heinrich von Sax"

Mekon kaava summittaisena -ei mittakaavassa,
lähinnä esimerkkinä kappaleiden muodosta.


 

Viitta


Irmgard von Berg (1308)
Saksa, Fröndenberg
(kuva The Medieval Combat Society)

Viitta on malliltaan puoliympyrä kaulasyvennyksellä. Puoliympyräviitat ovat 1000-luvulta eteepäin  keskiajan taiteessa ja säilyneissä viitoissa oikeastaan ainoita viittamalleja, eroavaisuuksia on vain kiinnitystavassa sekä kaulasyvennyksessä -hieman yleisempi malli on täysin suora pitkä reuna ilman syvennystä, vaikka mm. vain vähän myöhäisempi Bockstenin miehen viitta oli juurikin tätä mallia. Kiinnitystavat vaihtelevat, kiinnitys 1200-1300-lukujen vaihteessa on voinut tapahtua yhtä hyvin soljella kuin nauhallakin. Nauhakiinnityksestäkin on lukuisia eri vaihtoehtoja kuten on nähtävissä maalauksista, patsaista ja  hautamuistomerkeistä. Itse valitsin tähän yksinkertaisen tupsuttoman nauhan kiinnityksen, joka yleistyy varsinaisesti vasta myöhemmällä 1300-luvulla mutta tekee ensiesiintymisiään juuri 1300-luvun alussa. Villalangasta punottu nauha voisi olla lyhyempikin, noin pitkällä kiinnitysnauhalla ei tee oikein mitään eikä vetosolmu ole mikään varsinainen kaunistus...

Viitan materiaali on sinistä villaa, vuoritus taas vaaleanharmaata villaa. Kumpikin kangas olisi yksinään liian ohut viittakankaaksi, vuorittaminen ratkaisi tämän ongelman. Vuorittaminen on perusteltua myös siksi, että tämän asukokonaisuuden esikuvan, Codex Manessen, mukaan  viittojen ja muidenkin vaatekappaleiden vuorittaminen on ollut erittäin yleistä (tämä tosin ei täysin näy keskiajan säilyneissä vaatteissa, niistä vuoritettuja ovat vain aniharvat).

Ompelu on tehty vaalealla pellavalangalla, saumatekniikkana yksinkertaisesti sinisen päälikankaan reumojen kääntäminen aavistuksen pienemmäksi jätetyn harmaan vuorituskankaan päälle ja kääntämisen jälkeen ompeleminen yliluotellen.



Päähineet, Fillet ja barbette omalla sivullaan!