Barbette, Fillet ja hiusverkko 1200-1300-lukujen vaihteen tyyliin



Fillet

Fillet on joskus tunnettu myös kahvinsuodatinhattuna. Sen juuret saattavat olla jo viikinkiajalla tai sitä ennenkin käytetyssä otsalle sidotussa nauhassa, “modernimmassa versiossaan” se  ilmaantuu käsikirjoitusten kuvituksiin 1200-luvulla ja näkyy jo Maciejowskin raamatussa (n. 1250). 1200-luvulla fillet saattoi olla joko suorareunainen tai aaltoilevan mallinen reunoiltaan, 1300-luvun vaihteeseen tultaessa sen yläreunaan liitettiin joskus myös röyhelö. Filletin pukemisen tapoja on useita, siihen saatetaan yhdistää sekä hiusverkkoon, huntuun että vapaaseen tukkaan, mutta aina se nähdään barbetten (harvoin leukaliinan) kanssa. Fillet  on menee pois muodista 1300-luvun puoliväliin mennessä.

Kummatkin omat fillet'ni tein pellavakankaasta. Kummankin perusrakenne on sama, neljäsosaympyrän muotoinen n. 7 cm:n levyinen kaksinkertainen kangassuikale.  Kangas saa ollakin kohtuullisen tukevaa, huntupellavat kannattaa jättää johonkin toiseen projektiin -tai käyttää röyhelöihin, jos sellaiset haluaa...

Ensimmäistä, röyhelötöntä, fillet'iäni tehdessä laitoin sisälle härskisti modernin tukikankaan ja se toimikin alkuun, mutta vaihtoehtoisia fillet:in pitotapoja se ei katsonut hyvällä -fillet kun kantoi kyllä itsensä mutta meni lyttyyn jo kevyen hunnunkin alla. Ei muuta kuin aavistuksen historiallisemmat konstit sitten käyttöön, tärkkäsin fillet:in ja johan on reippaana pystyssä, ja kannattaa myös hunnun. Sen verran piti joustaa että koska en siihen hätään löytänyt reseptiä tärkille joka olisi tehty 1300-luvulla tunnetuista aineksista (enkä tähän halunnut kokeilla fiilispohjalta tehtyjä versioita), käytin hyväksi havaittua perunajauhotärkkiä. Myöhemmin minulle vihjattiin ihan tavallisesta ruokakaupastakin saatavasta ohratärkkelyksestä, kauppanimeltään Ohrakas. Suosittelen :)

Toinen, röyhelöillä varustettu fillet tärkättiinkin sitten kolmessa osassa. Röyhelö ommeltiin reunaan kiinni ja  neulattiin muotoonsa ennen tärkkäämistä, ensimmäisen tärkkikerroksen sai alempi röyhelörivi (kuvassa). Kankaan mutoonsa kuivumista olivat edistämässä paksut papiljotit :) Seuraavan tärkkikerroksen saivat ylemmät röyhelökerrokset, jonka jälkeen vasta tärkkäsin reunan. Olikin ihan hyvä ajatus laittaa reunaan tärkkiä useampi kerros, sillä röyhelöt ohuesta kankaasta huolimatta painoivat yllättävän paljon (no, kaikki on suhteellista, mutta painoeron tuntee verrattuna röyhelöttömään fillet'iin). Tämän jälkeen vasta otin nuppineulat pois ja irrotin tärkin toisiinsa kiinnittämät röyhelönreunat -ja a vot, siinähän se fillet sitten olikin, valmiina.










Röyhelöfillet tärkättävänä

Erilaisia fillet'iä ja tapoja käyttää niitä


Fillet ja barbette tukka auki
-vertailukohta alla, tähän pyrittiin :)




Fillet, barbette ja hiusverkko
-alla vertailukohta :)

Kahvisuodattimen mallinen fillet:
Maciejowskin raamattu, n. 1250


Fillet ja huntu puettuna päälle:
Marie de Bourbon (1274, Ranska)
 (kuva Effigies and brasses)

Manesse codex,
n. 1300

Diorée Laupatris (1280)
Rouen,  Ranska

(kuva Effigies and brasses)


  Fillet ja huntu puettuna päälle:
Lucie de Lèves (1250) Ranska
 (kuva Effigies and brasses)


Barbette

Barbetteksi kutsutaan leuan alta kulkeva kapeaa nauhaa. Barbettea voidaan käyttää sekä hunnun että fillet:in kanssa. Yksi nuppineula ratkaisee kiinitysongelman, ja barbetteen on taas oikein mukava nupittaa muita päähineen osia :)



Barbettesta oli ilmeisesti liikkeellä kaksi hieman toisistaan eroavaa versiota, suoran suikaleen lisäksi takaraivolle levenevä, hieman päähinemäisempi kankaankappale. Jos jonkinlaista ajallista erottelua halutaan tehdä, vaikuttaisi että levenevä kaistale olisi ollut yleisempi aiemmin ja suora kappale myöhempää
perua, mutta tämä on ihan puhdasta mutua.

Biblia Porta, Lausanne, 1200-l. loppu


Hawisia de Muchegros, n. 1350 (Effigies and brasses)
Hiusverkko

1300-luvulta tunnetaan muutamia hiusverkkoja, kuvia taas 1200-luvultakin. Hiusverkkojen käyttötavat olivat ilmeisesti varsin moninaiset.

Omani tein pellavalangasta, joka oli selvästikin turhan jäykkä materiaali verkkoon, silkki, vaikkapa napinläpisilkkikin, olisi ollut parempi. Materiaaliratkaisuun vaikutti se, että tuosta piti tulla vain yritelmä johon en halunnutkaan tärvätä hyvää la
nkaa, mutta tämä yritelmä osoittautui semminkin onnistuneeksi, että se jäi käyttöön.. Tein verkon tällä tekniikalla, kyseessä on tekniikka joka tunnetaan mm. Lontoosta löydetystä 1200-luvun lopun ja 1300-luvun alkupuolen hiusverkoista (Cowfoot, Pritchard, Staniland: Textiles and clothing 1100-1450). Muuhun verkkoon hain esikuvaa mm. hollantilaisesta St. Truidenin hiusverkosta (1300-l. alku), päälaen ratkaisusta erityisesti. Myöhemmin tein uuden version napinläpisilkki-langasta, joka liukkaudessaan käyttäytyi aika eri tavalla kuin pellava, eikä jää töröttämään muodostaen ihmeellisiä kulmia ja ulkonemia. Suosittelen :)